maanantai 20. lokakuuta 2008
lauantai 18. lokakuuta 2008
Normi lauantai
Kirjavien vaiheiden jalkeen perhe on taas koolla Dubaissa ja "tavallinen" arki jatkuu. Tassa ollaan kuntoklubin altaalla.
Virpin blog (http://virpin.blogspot.com) on taas on-line, ja siella on jatkossa( kin) ne mehukkaimmat tarinat. Tahan blogiin aion postata suoraan kannykasta enimmakseen arkisia tuokiokuvia ilman sen syvallisempia filosofioita. Mutta nyt on pakko menna itsekin pulahtamaan altaaseen... ;-)
perjantai 5. syyskuuta 2008
Ramadan ja "autokuume"
Olin jo aiemmin päättänyt, että tuon kotiin palatessani täältä muuttokuorman mukana auton. Ja sen hankinta oli edessä mahdollisimman nopeasti loman jälkeen.
Suomen viranomaisten taholta projektissa oli kuumottava deadline, koska muuttoautona maahan tuotavan ajoneuvon pitää olla käytössä 6 kuukautta ennen paluumuuttoa. Selkäongelmieni takia en pystynyt asiaa edistämään aivan alunperin haluamassani aikataulussa, mutta nyt homma on vihdoin viimein hoidettu! Toivon että nämä autonosto- ja myyntiprojektit olisivat ohi joksikin aikaa...
Dubain kaupungin laitamilla on Ras Al Khor teollisuusalueella käytettyjen autojen, hmm.., markkinapaikka: Used Cars Compound. Hieman kuin joku kala- tai kasvistori, sillä erotuksella että kauppatavara on ajoneuvoja. Paikka on todella tiiviisti täyteen ahdettu teollisuusalue, jossa toimii noin 150 autoliikettä, kullakin valikoimissaan muutamia kymmeniä moottoriajoneuvoja. Tuusulan vastaavasta se erottuu selvästi tuotteiden tasolla. Tuusulassa lojuu ruostumassa parikymmentä vuotta vanhoja Tojotoita ja Saappeja, kun taas täällä valtaosa on vain "sisäänajettuja", jotkut jopa täysin koskemattoman uusia. Arvokkaat Ferrarit, Bugatit, Lamborginit, Porschet, Bemarit, Mersut, Rolls Roycet, Bentleyt ja Lexukset kiiltelevät sulassa sovussa muodikkaiden neliveto- ja citymaasturien rinnalla. Joukossa on sellaisiakin automaailman eksoottisia helmiä kuin Ford GT ja Bugatti Veyron. Ja esimerkiksi X5 Bemarista tehty typerä pidennetty limusiini.
Alueella ei autoissa näy mitään tietoja tai hintoja, se kun määräytyy aina hieman asiakkaasta riippuen. Auton saa melko helposti koeajoon jos vain myyjän ehdottama hinta on suurinpiirtein "okei". Aidatun alueen ruuhkaisilla, 2 metriä leveillä käytävillä sekä pienellä testiradalla saa ajella vapaasti, mutta alueen ulkopuolelle halajavan pitää huolehtia että autoon ripustetaan autoliikkeen omat rekisterikilvet joissa on vakuutus. Lenkille tulee aina takapiruksi kyytiin autoliikkeen "apupoika".
Kun miellyttävä auto löytyy, niin sen kanssa kannattaa mennä paikalliselle "katsastusasemalle" vapaaehtoiseen kuntotarkastukseen, jossa sen tunnistetiedot ja tekninen kunto tarkastetaan, mielestäni varsin kattavasti. Tämän ansiosta pelastin itseni ostamasta erästä BMW:tä, joka osoittautui testissä lemoniksi ("pommiksi", suom.huom). Jos auto vielä testinkin jälkeen miellyttää, saat autoon ns. passing paperin, jonka avulla automyyjä hankkii autovakuutuksen, sitten tehdään kauppapaperit ja sitten uudestaan katsastuskonttoriin tekemään rekisteröinnin omiin nimiisi, jonka päätteeksi saat rekisterikilvet ja rekisteröintitodistuksen.
Nyt kun lähden kotoa voin valita joko möhköfanttimaisen Dodgen tai urheilullisen Audi A6:n välillä :)
Nyt syyskuussa täällä on Ramadan. Muslimit ympäri maailman heräävät varhain aamulla ennen auringon nousua syömään Suhoor-aterian. Päivällä ei syödä, juoda, tupakoida, sekstailla tms, kunnes illalla kun aurinko laskee mässäillään Iftar-ateria, joka useimmiten nautitaan suvun tai perheen kanssa. Vaikka Ramadan koskettaa pääasiassa muslimeita, niin se vaikuttaa myös muihin. Esimerkiksi ravintoloissa ja kahviloissa ei voi syödä päiväsaikaan. Mukaan ruokaa kyllä joistakin onneksi saa...
Työpäikoilla muslimien tahti on selvästi loivempi, johtuen vähäisestä syömisestä ja paljosta valvomisesta ja rukoilemisesta. Lyhennetty työpäivä soljuu eteenpäin horrosmaisen laiskasti. Työkaverini on nukahtanut läppärinsä päälle jo monta kertaa.
Autokauppojeni keskelläkin tuli puolen tunnin odottelu kun kaupan vakuutusasioita hoitava arabi hilpaisi moskeijaan rukoilemaan. Tosin kaupan intialainen omistaja lupasi "fuck him up good", koska jätti kaupanteon tuolla tavalla kesken moisen touhun takia...
Ramadanin huomaa katukuvassa ja kauppakeskuksissa helposti; liikennettä on vähemmän ja kaupat ovat auki pidempään ja teema-somistuksia ja -tarjouksia on runsaasti. Ramadan kun on muistamisen, auttamisen ja antamisen aikaa. Ja täällä nuo ylevät ajatukset tuntuvat kristallisoituvan jotenkin ostamiseen.
Kuullostaa jotenkin joululta.
Paitsi että sikaa eikä punaviiniä ole tarjolla.
Paitsi täällä kotona: hölkyn kölkyn!
Suomen viranomaisten taholta projektissa oli kuumottava deadline, koska muuttoautona maahan tuotavan ajoneuvon pitää olla käytössä 6 kuukautta ennen paluumuuttoa. Selkäongelmieni takia en pystynyt asiaa edistämään aivan alunperin haluamassani aikataulussa, mutta nyt homma on vihdoin viimein hoidettu! Toivon että nämä autonosto- ja myyntiprojektit olisivat ohi joksikin aikaa...
Dubain kaupungin laitamilla on Ras Al Khor teollisuusalueella käytettyjen autojen, hmm.., markkinapaikka: Used Cars Compound. Hieman kuin joku kala- tai kasvistori, sillä erotuksella että kauppatavara on ajoneuvoja. Paikka on todella tiiviisti täyteen ahdettu teollisuusalue, jossa toimii noin 150 autoliikettä, kullakin valikoimissaan muutamia kymmeniä moottoriajoneuvoja. Tuusulan vastaavasta se erottuu selvästi tuotteiden tasolla. Tuusulassa lojuu ruostumassa parikymmentä vuotta vanhoja Tojotoita ja Saappeja, kun taas täällä valtaosa on vain "sisäänajettuja", jotkut jopa täysin koskemattoman uusia. Arvokkaat Ferrarit, Bugatit, Lamborginit, Porschet, Bemarit, Mersut, Rolls Roycet, Bentleyt ja Lexukset kiiltelevät sulassa sovussa muodikkaiden neliveto- ja citymaasturien rinnalla. Joukossa on sellaisiakin automaailman eksoottisia helmiä kuin Ford GT ja Bugatti Veyron. Ja esimerkiksi X5 Bemarista tehty typerä pidennetty limusiini.
Alueella ei autoissa näy mitään tietoja tai hintoja, se kun määräytyy aina hieman asiakkaasta riippuen. Auton saa melko helposti koeajoon jos vain myyjän ehdottama hinta on suurinpiirtein "okei". Aidatun alueen ruuhkaisilla, 2 metriä leveillä käytävillä sekä pienellä testiradalla saa ajella vapaasti, mutta alueen ulkopuolelle halajavan pitää huolehtia että autoon ripustetaan autoliikkeen omat rekisterikilvet joissa on vakuutus. Lenkille tulee aina takapiruksi kyytiin autoliikkeen "apupoika".
Kun miellyttävä auto löytyy, niin sen kanssa kannattaa mennä paikalliselle "katsastusasemalle" vapaaehtoiseen kuntotarkastukseen, jossa sen tunnistetiedot ja tekninen kunto tarkastetaan, mielestäni varsin kattavasti. Tämän ansiosta pelastin itseni ostamasta erästä BMW:tä, joka osoittautui testissä lemoniksi ("pommiksi", suom.huom). Jos auto vielä testinkin jälkeen miellyttää, saat autoon ns. passing paperin, jonka avulla automyyjä hankkii autovakuutuksen, sitten tehdään kauppapaperit ja sitten uudestaan katsastuskonttoriin tekemään rekisteröinnin omiin nimiisi, jonka päätteeksi saat rekisterikilvet ja rekisteröintitodistuksen.Nyt kun lähden kotoa voin valita joko möhköfanttimaisen Dodgen tai urheilullisen Audi A6:n välillä :)
Nyt syyskuussa täällä on Ramadan. Muslimit ympäri maailman heräävät varhain aamulla ennen auringon nousua syömään Suhoor-aterian. Päivällä ei syödä, juoda, tupakoida, sekstailla tms, kunnes illalla kun aurinko laskee mässäillään Iftar-ateria, joka useimmiten nautitaan suvun tai perheen kanssa. Vaikka Ramadan koskettaa pääasiassa muslimeita, niin se vaikuttaa myös muihin. Esimerkiksi ravintoloissa ja kahviloissa ei voi syödä päiväsaikaan. Mukaan ruokaa kyllä joistakin onneksi saa...
Työpäikoilla muslimien tahti on selvästi loivempi, johtuen vähäisestä syömisestä ja paljosta valvomisesta ja rukoilemisesta. Lyhennetty työpäivä soljuu eteenpäin horrosmaisen laiskasti. Työkaverini on nukahtanut läppärinsä päälle jo monta kertaa.
Autokauppojeni keskelläkin tuli puolen tunnin odottelu kun kaupan vakuutusasioita hoitava arabi hilpaisi moskeijaan rukoilemaan. Tosin kaupan intialainen omistaja lupasi "fuck him up good", koska jätti kaupanteon tuolla tavalla kesken moisen touhun takia...
Ramadanin huomaa katukuvassa ja kauppakeskuksissa helposti; liikennettä on vähemmän ja kaupat ovat auki pidempään ja teema-somistuksia ja -tarjouksia on runsaasti. Ramadan kun on muistamisen, auttamisen ja antamisen aikaa. Ja täällä nuo ylevät ajatukset tuntuvat kristallisoituvan jotenkin ostamiseen.
Kuullostaa jotenkin joululta.
Paitsi että sikaa eikä punaviiniä ole tarjolla.
Paitsi täällä kotona: hölkyn kölkyn!
lauantai 30. elokuuta 2008
Viikonlopun viettoa
Dubaissa perjantai ja lauantai ovat vapaapäiviä.
Olen viikonlopun aikana ajellut ympäri kaupunkia ja olen huomannut, että kesäloman aikana monet kaupungin rakennuskohteista on edistynyt silminnähtävästi. Valtavat siltamaiset metroväylät on saatu maalattua puhtaan valkoiseksi ja muutaman kilometrin välein olevat kapselimiset metroasemat alkavat löytää muotonsa.
Maailman korkein rakennus on nyt vieläkin korkeampi, tässä pieni vertailu Pohjoismaiden korkeimman rakennuksen, Näsinneulan, ja Burj Dubain kokoerosta. Valokuvista kun mittasuhde ei yleensä helposti ilmene, tämä auttanee hahmottamaan tuon mastodontin kokoa...
Kaupungin kiertävä Emirates Road (Dubain "kehä 3") on kokenut myös tervetulleen uudistuksen: kilometrin halkaisijaltaan ollut valtava liikenneympyrä on hävinnyt ja sen tilalle on ilmestynyt monimutkainen siltarakennelma. Aiemmin liikenneympyrään oli jokaisesta neljästä ilmansuunnasta usean kilometrin jono, mutta nyt koko paikka ohitetaan sujuvasti 120 km/h vauhdilla. Hyvä hyvä.
Puutarhurini on oppinut kesän aikana tehokkuusajattelua ja korvannut itsensä sprinklerillä, perhana.
Paratiisi alkaa murentua... Tehokkuusajattelu tulee pilaamaan tämän(kin) kaupungin. Jos jokainen työntekijä täällä kehittee omaa tehokkuusajatteluaan, niin palvelutaso ja elämänlaatu murenevat nopeasti. Kaksi kolmasosaa työntekijöistä korvattaisiin koneilla tai tehokkaammilla menetelmillä. Tulosvastuullisuus kasvaa, hinnat nousevat. Yksi tekee kolmen työt, otsa kurtussa. Stressi ja paine kasvaa. Kaupat, bensaasemat, pankit siirtyvät itsepalveluperiaatteen sokeiksi kannattajiksi. Työntekijöiltä vaaditaan enemmän koulutusta, koska työtehtävät vaativat tehokkuusoptimointikykyä... Voit itse jatkaa tämän ajatuksen iterointia.
Huonompaan suuntaan ollaan menossa, sanon minä.
Sitä odotellessa lähden ulos nauttimaan palvelusta. Sitä kun vielä on saatavana.
Olen viikonlopun aikana ajellut ympäri kaupunkia ja olen huomannut, että kesäloman aikana monet kaupungin rakennuskohteista on edistynyt silminnähtävästi. Valtavat siltamaiset metroväylät on saatu maalattua puhtaan valkoiseksi ja muutaman kilometrin välein olevat kapselimiset metroasemat alkavat löytää muotonsa. Maailman korkein rakennus on nyt vieläkin korkeampi, tässä pieni vertailu Pohjoismaiden korkeimman rakennuksen, Näsinneulan, ja Burj Dubain kokoerosta. Valokuvista kun mittasuhde ei yleensä helposti ilmene, tämä auttanee hahmottamaan tuon mastodontin kokoa...
Kaupungin kiertävä Emirates Road (Dubain "kehä 3") on kokenut myös tervetulleen uudistuksen: kilometrin halkaisijaltaan ollut valtava liikenneympyrä on hävinnyt ja sen tilalle on ilmestynyt monimutkainen siltarakennelma. Aiemmin liikenneympyrään oli jokaisesta neljästä ilmansuunnasta usean kilometrin jono, mutta nyt koko paikka ohitetaan sujuvasti 120 km/h vauhdilla. Hyvä hyvä.
Puutarhurini on oppinut kesän aikana tehokkuusajattelua ja korvannut itsensä sprinklerillä, perhana.Paratiisi alkaa murentua... Tehokkuusajattelu tulee pilaamaan tämän(kin) kaupungin. Jos jokainen työntekijä täällä kehittee omaa tehokkuusajatteluaan, niin palvelutaso ja elämänlaatu murenevat nopeasti. Kaksi kolmasosaa työntekijöistä korvattaisiin koneilla tai tehokkaammilla menetelmillä. Tulosvastuullisuus kasvaa, hinnat nousevat. Yksi tekee kolmen työt, otsa kurtussa. Stressi ja paine kasvaa. Kaupat, bensaasemat, pankit siirtyvät itsepalveluperiaatteen sokeiksi kannattajiksi. Työntekijöiltä vaaditaan enemmän koulutusta, koska työtehtävät vaativat tehokkuusoptimointikykyä... Voit itse jatkaa tämän ajatuksen iterointia.
Huonompaan suuntaan ollaan menossa, sanon minä.
Sitä odotellessa lähden ulos nauttimaan palvelusta. Sitä kun vielä on saatavana.
maanantai 25. elokuuta 2008
Työpäivä
Back to the office.
Palasin tänään työn ääreen. Kesäloman aikana toimistorakennuksesta oli hävinnyt pysäköintipalvelu, mutta niin olivat vartijatkin, joten sain kuin sainkin muljutettua autoni pysäköintihalliin lomailevien työkavereideni paikoille. Jotenkin en usko että tuurini sillä rintamalla jatkuu... Yläkerrasta palatessani hissin tilaaminen ei tuntunut toimivan joten eikun viisitoista kerrosta portaita alas.
Kesälomani aikana kannettavan tietokoneeni näyttö pimeni. Kone toimi aivan mainiosti erillisen näytön kanssa, mutta oma näyttö ei ollenkaan. Soitin valmistajan paikalliseen puhelintukeen ja koin jotain eksoottista. Puhelintuesta sain ohjeita puhelimitse ja ruuvimeisselin avulla purin läppärini ohjeiden avulla osiin, jolloin tarkistettiin johtojen liittimiä jne. Homma ei (tietenkään!) auttanut, vaan huomenissa paikanpäälle tulee asentaja takuu-varaosien kanssa. Suomessa tuskin asiakasta pyydettäisiin purkamaan tietokonetta palasiksi, takuuehtoja rikkomatta ainakaan...
Työpäivän päätteeksi kävin lääkärillä välitarkastuksessa, jossa tohtori ohjeisti, että töitä saa tehdä istuallaan vain puoli tuntia kerrallaan. Sitten täytyy mennä kävelylle. Ja lämpöisessä uima-altaassa, mielellään porealtaassa, pitää viettää mahdollisimman paljon aikaa. Ainakin kahdesti päivässä ja sen päätteeksi pitää selkään sivellä lämmittävää voidetta.
Pitää varmaan hommata au pair tai joku muu ranskalainen sisäkkö sitä virkaa toimittamaan. Naapurin ukko ei todellakaan kelpaa.
Palasin tänään työn ääreen. Kesäloman aikana toimistorakennuksesta oli hävinnyt pysäköintipalvelu, mutta niin olivat vartijatkin, joten sain kuin sainkin muljutettua autoni pysäköintihalliin lomailevien työkavereideni paikoille. Jotenkin en usko että tuurini sillä rintamalla jatkuu... Yläkerrasta palatessani hissin tilaaminen ei tuntunut toimivan joten eikun viisitoista kerrosta portaita alas.
Kesälomani aikana kannettavan tietokoneeni näyttö pimeni. Kone toimi aivan mainiosti erillisen näytön kanssa, mutta oma näyttö ei ollenkaan. Soitin valmistajan paikalliseen puhelintukeen ja koin jotain eksoottista. Puhelintuesta sain ohjeita puhelimitse ja ruuvimeisselin avulla purin läppärini ohjeiden avulla osiin, jolloin tarkistettiin johtojen liittimiä jne. Homma ei (tietenkään!) auttanut, vaan huomenissa paikanpäälle tulee asentaja takuu-varaosien kanssa. Suomessa tuskin asiakasta pyydettäisiin purkamaan tietokonetta palasiksi, takuuehtoja rikkomatta ainakaan...
Työpäivän päätteeksi kävin lääkärillä välitarkastuksessa, jossa tohtori ohjeisti, että töitä saa tehdä istuallaan vain puoli tuntia kerrallaan. Sitten täytyy mennä kävelylle. Ja lämpöisessä uima-altaassa, mielellään porealtaassa, pitää viettää mahdollisimman paljon aikaa. Ainakin kahdesti päivässä ja sen päätteeksi pitää selkään sivellä lämmittävää voidetta.
Pitää varmaan hommata au pair tai joku muu ranskalainen sisäkkö sitä virkaa toimittamaan. Naapurin ukko ei todellakaan kelpaa.
Sähkönpuutetta...
Ylakerran ilmastointi on (taas) rikki, jonka johdosta myos alakerrassa on tavallista kuumempaa, noin 30 astetta.
Olen pitanyt sankyni vieressa tuuletinta pitamassa ilman liikkeella.
Aamulla se ei puhaltanut. Eika valot toimineet. Eika vesikaan juossut.
Olen nyt jonottamassa sahko&vesilaitoksella maksamaan laskuani, jonotusnumerolla 97.
Taulussa vilkkuu 45...
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Mms Samsung Soul:ista
perjantai 22. elokuuta 2008
Makoilu jatkuu
Telkkaria on tullut katseltua juu.
Pirates of the Caribbean 2: Dead Man's Chest, Pirates of the Caribbean 3: At Worlds End, 1408, Vantage Point, Super Structures: world's biggest shipyard, Final Destination 2, Grindhouse: Planet Terror, Number 23, Bowling for Columbine, Groundhog Day, There Will Be Blood, Jon Steward Show, E! True Hollywood Stories: Charlize Theron, How It's Made: Rubber stampers, No Country For Old Men, 10 Items Or Less ja muutama muu jo unhoon painunut taidenautinto on takana.
Tulevien päivien ohjelmistossa on edessä ainakin: The Spiderwick Chronicles, Slither, Pan's Labyrinth, Perfume; The Murderers Story. Viimeisenä JA vähäisimpänä mainittakoon naapurin-ukon ystävällisyyttään lainaama Mdrasath Mushagben, osa 1.
Tuskin maltan odottaa.
Kun (jos) tästä vielä nousen, niin menen IMAX teatteriin, ostan 2 litran kolpakon kokakolaa, 8 litran ämpärin karamelli-popkorneja ja vatillisen natchoja, tupla-cheddarilla ja ISTUN katsomassa terävälaatuisia laatuelokuvia isolta, isolta kankaalta.
Nyt ymmärrän miksi leffakriitikot on aina niin negatiivisia.
Tjaa, Showtime Actioniltä alkaakin just sopivasti näköjään Kurt Russelin kulttiklassikko Escape From L.A.... jos vaikka vähänaikaa...
Pirates of the Caribbean 2: Dead Man's Chest, Pirates of the Caribbean 3: At Worlds End, 1408, Vantage Point, Super Structures: world's biggest shipyard, Final Destination 2, Grindhouse: Planet Terror, Number 23, Bowling for Columbine, Groundhog Day, There Will Be Blood, Jon Steward Show, E! True Hollywood Stories: Charlize Theron, How It's Made: Rubber stampers, No Country For Old Men, 10 Items Or Less ja muutama muu jo unhoon painunut taidenautinto on takana.
Tulevien päivien ohjelmistossa on edessä ainakin: The Spiderwick Chronicles, Slither, Pan's Labyrinth, Perfume; The Murderers Story. Viimeisenä JA vähäisimpänä mainittakoon naapurin-ukon ystävällisyyttään lainaama Mdrasath Mushagben, osa 1.
Tuskin maltan odottaa.
Kun (jos) tästä vielä nousen, niin menen IMAX teatteriin, ostan 2 litran kolpakon kokakolaa, 8 litran ämpärin karamelli-popkorneja ja vatillisen natchoja, tupla-cheddarilla ja ISTUN katsomassa terävälaatuisia laatuelokuvia isolta, isolta kankaalta.Nyt ymmärrän miksi leffakriitikot on aina niin negatiivisia.
Tjaa, Showtime Actioniltä alkaakin just sopivasti näköjään Kurt Russelin kulttiklassikko Escape From L.A.... jos vaikka vähänaikaa...
torstai 21. elokuuta 2008
Makoilua
Jos on pakko sairastaa, niin Dubai on siihen oiva paikka.
Kävin eilen lääkärillä. Viisitoista minuuttia kun oli kulunut kirjauduttuani ortopedin vastaanotolle Emirates Hospitaliin, niin olin saanut suoritettua perusteellisen keskustelun lääkärin kanssa, minulle oli annettu kipupiikki inhimillisyyden nimissä ja kädessäni oli CD-ROM levyllä röntgenkuva selästäni. Asiallista toimintaa, viimeinkin lääkäri joka tuntee tietävän asian todella hyvin ja tekee jotain potilaan auttamiseksi!
Sain röntgenin jälkeen lääkäriltä erittäin täsmällisten ohjeiden kera reseptit, joilla ostin suoraan sairaalan omasta apteekista lääkkeet mukaani. Minulle varattiin MRI magneettikuvaukseen emergency-kuvaus johon lähdin välittömästi taksilla. Kuvaus suoritettiin erittäin asiallisella sveitsiläisellä yksityisklinikalla. Kuvaus kesti puolisen tuntia jonka aikana otin koneen sisällä pienet kohtumaiset nokkaunet.
Lupauksinensa mukaisesti lääkäri soitti tänään ja luetteli madonluvut: kolme välilevyä on kuvien mukaan liikahtanut pois paikaltaan. Ensiapuna napsin ns. säädeltyjä lääkkeita kivun lievitykseksi ja minun pitää maata selälläni kolme päivää. Tässähän sitä köllitään... Seuraavaksi alkaa parin viikon kuntoutus ohjatuilla uinti- ja fysioterapiasessioilla. Leikkausta ei näinollen tarvita. Phuh...
Lääkkeet joita sain ovat todella voimakkaita ja päivät kuluvat lattialla ja sohvalla torkkuessa. Telkkarin ja DVD-leffojen äänet pitävät seuraa unen läpi.
Välillä puutarhuri, siivoaja, putkimies, ilmastointikoneenkorjaaja tai muu herättää minut horroksestani.
Harmi että aurinkotuolimme on rikki. Näiden päivien aikana saisi ihonsa pronssattua ulkona olevassa 40 asteen helteessä...
Kävin eilen lääkärillä. Viisitoista minuuttia kun oli kulunut kirjauduttuani ortopedin vastaanotolle Emirates Hospitaliin, niin olin saanut suoritettua perusteellisen keskustelun lääkärin kanssa, minulle oli annettu kipupiikki inhimillisyyden nimissä ja kädessäni oli CD-ROM levyllä röntgenkuva selästäni. Asiallista toimintaa, viimeinkin lääkäri joka tuntee tietävän asian todella hyvin ja tekee jotain potilaan auttamiseksi!
Sain röntgenin jälkeen lääkäriltä erittäin täsmällisten ohjeiden kera reseptit, joilla ostin suoraan sairaalan omasta apteekista lääkkeet mukaani. Minulle varattiin MRI magneettikuvaukseen emergency-kuvaus johon lähdin välittömästi taksilla. Kuvaus suoritettiin erittäin asiallisella sveitsiläisellä yksityisklinikalla. Kuvaus kesti puolisen tuntia jonka aikana otin koneen sisällä pienet kohtumaiset nokkaunet.
Lupauksinensa mukaisesti lääkäri soitti tänään ja luetteli madonluvut: kolme välilevyä on kuvien mukaan liikahtanut pois paikaltaan. Ensiapuna napsin ns. säädeltyjä lääkkeita kivun lievitykseksi ja minun pitää maata selälläni kolme päivää. Tässähän sitä köllitään... Seuraavaksi alkaa parin viikon kuntoutus ohjatuilla uinti- ja fysioterapiasessioilla. Leikkausta ei näinollen tarvita. Phuh...
Lääkkeet joita sain ovat todella voimakkaita ja päivät kuluvat lattialla ja sohvalla torkkuessa. Telkkarin ja DVD-leffojen äänet pitävät seuraa unen läpi.
Välillä puutarhuri, siivoaja, putkimies, ilmastointikoneenkorjaaja tai muu herättää minut horroksestani.
Harmi että aurinkotuolimme on rikki. Näiden päivien aikana saisi ihonsa pronssattua ulkona olevassa 40 asteen helteessä...
tiistai 19. elokuuta 2008
Toinen puoliaika Dubaissa alkaa
Palasin myöhään eilen illalla Dubaihin, puolentoistakuukauden tauon jälkeen. Virpi ja lapset tulevat hieman myöhemmin.
Paluu on ollut tuskainen. Siitä myöhemmin enemmän.
Suomen viileähkössä kesässä ajatus tänne palaamisesta muistui useinkin mieleen ja kun lentokoneesta sitten astui täällä ulos, niin todella ero oli käsinkosketeltava. Ilmankosteus on täällä korkea, ja keskellä yötäkin ulkolämpötila oli 38' C. Lentokentän taksijonossa yritetään ehkä ylittää ilmankosteuden maagista 100 prosentin rajaa, kun tuulettimiin sumutetaan vesisumua asiakkaita "viilentämään". Todella viileää on juu, hikiset vaatteet kostuu ja kuumenee vielä entisestääkin. Olo on kuin tomaatilla kasvihuoneessa.
Loman alkupuoliskolla Suomessa sain selkääni orastavaa kipua, joka sitten Saimaalla alloilla veneillessä äityi tuskaiseksi "iskiastyyppiseksi" säteileväksi säryksi. Kävin viikkojen aikana neljällä lääkärillä (tai no, Kassua ei lasketa) - kolmella lääkärillä. Ja kaikilta vastaus oli kappale tilastotiedettä "...työikäisillä usein tavattu alaselän kipu... 90% tapauksista paranee itsestään... särkylääkkeillä hoidetaan... fysikaaliseen voi mennä mutta tokko siitä apua on... jos ei kuudessa vkossa kuntoudu uusi käynti..."
Sitten toistamiseen kuolleen kalan kanssa kättely ja laskua nöyrästi luukulle maksamaan.
Kävin loman päätyttyä Los Angelesissa Siggraph 2008 messuilla ja siellä viimeisinä päivinä huomasin lievää kivun vähentymistä ja selän vetreytymistä.
Mieliala koheni liikuntakyvyn paranemisen ja lääkkeiden vähenemisen myötä.
Olin jo lennolla kohti Dubaita varsin optimistinen ja lukiessani Markus Kajon hervotonta "Ihmisen käsikirjaa" nauroin vapautuneesti ja vaihtelin asentoa, kun se jo onnistui ilman sätkyilyä.
Laskeuduttua puhuin kepeästi puhelimessa kun matkalaukkuhihnaa tulla keikkui tutunoloinen laukku. Vierelläni odotti lähes tyhjä matkalaukkukärry, jossa oli vain ostamani tax-free tuliaiset. Tarrasin (ylipainoiseen 26kg) laukkuuni ja rivakalla, heilurimaisella liikkeellä rysäytin laukun kärryyni ja - tuskallisen vihlaisun saattelemana välilevyn alaselästä!(*
Ihmiset mittailivat minua epäluuloisesti kun irvistelin silmät kiinni ja luettelin sukupuolielimiä ja perkeleitä suomeksi puhelimeen.
Apteekin kautta kotiin särkylääkkeitä syömään.
Autoa ja talon pihaa peitti sentin kerros puuterin hienoa, koskematonta hiekkapölyä. Samaa tavaraa oli kulkeutunut myös sisälle hienon hieno kerros.
Eteisessä minua otti vastaan pari kuukautta vanha rasia limettejä sekä kuivuneista viemäreistä nouseva penseä haju. Tähän sekoittui yläkerran trooppinen kuumuus, ilmastointilaitteen sulakkeen annettua periksi jossain vaiheessa loman aikana.
Tänä aamuna aioin lähteä töihin, mutta kun pelkästään sukkien laittamisessa tuhraantui kokonaiset 15 minuuttia ja koko viikon kirosanavarasto, päätin pysyä kotosalla ja yrittää huomenna uudestaan.
Onneksi tässä kaupungissa saa apua. Ruokaa, siivoajia, ilmastointilaitteen korjaajia jne voi hätyytellä pikkurahalla töihin puhelimella sängyn pohjaltakin.
---
Tämä on ensimmäinen viestini tähän uudellen avattuun blogiini. Vanhemmat kirjoituksen löytyy tätänykyä osoitteesta kulomaadubai1.blogspot.com.
Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat ja jättäkää kommenttia. Kiitos!
*) Huomenna menen lääkäriin ja katsotaan osuuko arvaukseni.
Paluu on ollut tuskainen. Siitä myöhemmin enemmän.
Suomen viileähkössä kesässä ajatus tänne palaamisesta muistui useinkin mieleen ja kun lentokoneesta sitten astui täällä ulos, niin todella ero oli käsinkosketeltava. Ilmankosteus on täällä korkea, ja keskellä yötäkin ulkolämpötila oli 38' C. Lentokentän taksijonossa yritetään ehkä ylittää ilmankosteuden maagista 100 prosentin rajaa, kun tuulettimiin sumutetaan vesisumua asiakkaita "viilentämään". Todella viileää on juu, hikiset vaatteet kostuu ja kuumenee vielä entisestääkin. Olo on kuin tomaatilla kasvihuoneessa.
Loman alkupuoliskolla Suomessa sain selkääni orastavaa kipua, joka sitten Saimaalla alloilla veneillessä äityi tuskaiseksi "iskiastyyppiseksi" säteileväksi säryksi. Kävin viikkojen aikana neljällä lääkärillä (tai no, Kassua ei lasketa) - kolmella lääkärillä. Ja kaikilta vastaus oli kappale tilastotiedettä "...työikäisillä usein tavattu alaselän kipu... 90% tapauksista paranee itsestään... särkylääkkeillä hoidetaan... fysikaaliseen voi mennä mutta tokko siitä apua on... jos ei kuudessa vkossa kuntoudu uusi käynti..."
Sitten toistamiseen kuolleen kalan kanssa kättely ja laskua nöyrästi luukulle maksamaan.
Kävin loman päätyttyä Los Angelesissa Siggraph 2008 messuilla ja siellä viimeisinä päivinä huomasin lievää kivun vähentymistä ja selän vetreytymistä.
Mieliala koheni liikuntakyvyn paranemisen ja lääkkeiden vähenemisen myötä.
Olin jo lennolla kohti Dubaita varsin optimistinen ja lukiessani Markus Kajon hervotonta "Ihmisen käsikirjaa" nauroin vapautuneesti ja vaihtelin asentoa, kun se jo onnistui ilman sätkyilyä.
Laskeuduttua puhuin kepeästi puhelimessa kun matkalaukkuhihnaa tulla keikkui tutunoloinen laukku. Vierelläni odotti lähes tyhjä matkalaukkukärry, jossa oli vain ostamani tax-free tuliaiset. Tarrasin (ylipainoiseen 26kg) laukkuuni ja rivakalla, heilurimaisella liikkeellä rysäytin laukun kärryyni ja - tuskallisen vihlaisun saattelemana välilevyn alaselästä!(*
Ihmiset mittailivat minua epäluuloisesti kun irvistelin silmät kiinni ja luettelin sukupuolielimiä ja perkeleitä suomeksi puhelimeen.
Apteekin kautta kotiin särkylääkkeitä syömään.
Autoa ja talon pihaa peitti sentin kerros puuterin hienoa, koskematonta hiekkapölyä. Samaa tavaraa oli kulkeutunut myös sisälle hienon hieno kerros.
Eteisessä minua otti vastaan pari kuukautta vanha rasia limettejä sekä kuivuneista viemäreistä nouseva penseä haju. Tähän sekoittui yläkerran trooppinen kuumuus, ilmastointilaitteen sulakkeen annettua periksi jossain vaiheessa loman aikana.
Tänä aamuna aioin lähteä töihin, mutta kun pelkästään sukkien laittamisessa tuhraantui kokonaiset 15 minuuttia ja koko viikon kirosanavarasto, päätin pysyä kotosalla ja yrittää huomenna uudestaan.
Onneksi tässä kaupungissa saa apua. Ruokaa, siivoajia, ilmastointilaitteen korjaajia jne voi hätyytellä pikkurahalla töihin puhelimella sängyn pohjaltakin.
---
Tämä on ensimmäinen viestini tähän uudellen avattuun blogiini. Vanhemmat kirjoituksen löytyy tätänykyä osoitteesta kulomaadubai1.blogspot.com.
Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat ja jättäkää kommenttia. Kiitos!
*) Huomenna menen lääkäriin ja katsotaan osuuko arvaukseni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
